sunnuntai 21. elokuuta 2005

St. Ursula Ornament

Samalta reissulta, kuin edellinen punaviini Don Sancho, Puulaakin muovikoriin tarttui myös tämä; saksalainen luomuvalkoviini (Puulaakin tuotenumero: 007733).
Hintaa on 6,90 euroa ja tilavuus 0,75 ltr.

I: Ohhoh, täällä olikin jo viinipullo pöydässä valmiina :)
*miellyttävä yllätys, kun saapuu väsyneenä työhuoneelta*
Valkoviiniksi yllättävän neutraali alkumaku, mutta miellyttävä, jälkimaku viipyilee. Tätä jää maistelemaan huulilla ja pyörittelemään lasia... ei hassumpaa kokonaisuutena. Miellyttää varmasti useampaakin suuta, oli sitten valkoviinistä mikä käsitys tahansa. Kyllä tätä voi hyvällä omallatunnolla parit kohtuuisot lasilliset naukkailla ennen nukkumaanmenoa, vaikka aamulla onkin tiedossa auton rattiin istuminen :)


Ä: Oi, ihanaa. Luomua ja valkkaria vielä, kiitos Rakkaani!
"Lasten nukahdettua hän hiippaili kohti jääkaappia (kun ei ole kunnon viileäkaappia viiniä varten), päätti ratkaista monimutkaisen korkinavaajan mysteerin ja päästä tavoittelemaan täydellistä humalaa."

Oh, ei mitään naposteltavaa tarvitse, ei. Suussa napsahtelevaa, sopivasti ajatuksenjuoksua pehmentävää ja tähän hetkeen rauhoittavaa. Mitä? Nestlen omistuksessa? Ei voi olla totta! *Silmät kipunoivat pettymystä*
Se siitä eettisyydestä.... :(


Arvosanat (asteikolla 4 - 10):
I: 9-, Täh?! Nestleä?! no sitten 6½.
Ä: Maku 10½, Nestle-tiedon jälkeen 4-.



Vinkki: Viinien eettisyys kannattaa tarkistaa etukäteen! esim. Puulaakin nettisivuilta tai myyjältä, ettei tule moraalista krapulaa. Meillä sitä saattaa huomenna olla...

perjantai 19. elokuuta 2005

Don Sancho



Pienen Viiniblogin asiantuntijaraati poikkesi totutusta kaavasta ja matkareitistä, joka veikin sitten naapurikunnan hieman isompaan puulaakiin. Vastoin oletuksia - viinihylly ei ollut suhteessa myymälän lattiapinta-alaan, vaan hieman jopa alakanttiin.
Tämä ei varsinaista asiaa haitannut eli viinien valintaa ;) ja tässä ensimmäinen näyte; espanjalainen punaviini Don Sancho (puulaakin tuotenumero: 003906):

I: Don Sancho!!! eipä olisi uskonut näiden vakiintuneiden vuosien jälkeen, että tämä opiskeluaikojen kestosuosikki on vielä valikoimissa! --- Jännitys sekä odotukset ovat korkealla; kyllä! tämä on juuri sitä samaa kuin vuonna 1995 tai nimeni on Tarzan Kreegah Bundolo! punaviiniksi ja vieläpä halvaksi sellaiseksi (4,70 euroa / 0,75 ltr) erittäin tasapainoinen, nopeasti tai hitaasti juotava, menee päähän joka tapauksessa - siis oiva aloitusjuoma vauhti-illalle! ja niinhän tätä myös silloin joskus otettiin... :)
Etiketti on näemmä muuttunut; ennen oli ritari hevosen selässä, seiväs sylissä, matkalla kohti uusia päätähuimaavia seikkailuja... nyt uusi etiketti antaa mielikuvan Pustan Tummasta, jolla on viulu ja laulu hallussa :) ja kyllä ne ovatkin; tämä punaviini pistää kankeammatkin kielenkannat soljuvasti supattamaan... ehkä jopa pienen pienen kyyneleen silmäkulmaan ilon liikutuksesta...
Jos tästä parempi punaviini (hinta / maku / tehosuhde) tulee eteen, niin siitä kerron myös tällä palstalla. Aivan varmasti.
Tämä oli se punkku, joka oli kirjoituskoneen vieressä, kun aloin kirjoittamaan runoja.
Tämä on se punkku, kun alan nykyään tekemään pysähtynyttä kuvaa pimiössä.
Don Sancho. Etten sanois, parempaa vaihtoehtoa ei ole... boheemiin elämäntapaan.
Naposteltavan kanssa, tai ilman. Ja se on paljon se.


Ä: Punkkua,eiiii! Otanko, en ota, otanko...no, loraus vain. Yäks. Muistikuva: kolmikympisenä naapurin tuparit ja litra punkkua (ai minkä nimistä...kaunis pullo oli, sellanen kahden litran kannu :) Elämäni eka krapula. Muista kyllä hyvin, vaikka siitä on jo monta, monta vuotta. Juuei, punkku ei rulaa, ei! Kokeilisiko kera salmiakin? ruisleivän? suolakeksin? valkosipulipatongin? otanpa Agatha Christien romaanin kätösiini ja painun vuoteeseen.

Arvosanat (asteikolla 4 - 10):
I: 10-.
Ä: muistikuva tupareista: kurkusta alas mennessä 9,
ylös tullessa 4.



Vinkki: Ota selvää myös seuralaisesi mieltymyksistä... etenkin viinin suhteen ;)

torstai 11. elokuuta 2005

Kabinett



Keittön alakaapista (poissa lasten silmistä) löytyi houkuttelevan sininen pullo: valkoviini ála Kabinett (tarkasti ottaen Dr. Zenzen Wonnegau Kabinett). Paikallispuulaaki tuntee tuotteen myös numerolla 007832 ja hintaa on 4,97 euroa / 0,75 ltr.

I: Ahaa, ollaan puolimakean ja makean välimaastossa. Miellyttävä maku, mutta perin mieto, ettei nyt vain olisi myös prosentit hakusessa? saa lipittää lasitolkulla, ennen kuin tajuaa jotain juoneensa - positiivisesti ajatellen; huomiseksi suunniteltu matka mummolaan voinee alkaa alkuperäisessä aikataulussa. Voittaa ruokakauppojen viinit hinta/maku/tehosuhteessa.

Ä: Kupliva, makeahko, kitalakeen kiinni tarttuva. Jälkimaku kuin ylikäynyt sima. Hapankorppu voin kera herätteli makuhermoja, vaan salmiakki voisi toimia tämän kanssa. Aivan varmasti. Päähän ei noussut - tulipahan luettua päivän lehdet läpi. Pullo hyvä, viini ei. Pullo kuistin ikkunalle, viini... no joo.

Arvosanat (asteikolla 4-10):
I: 7-.
Ä: pullo 9, viini 7, salmiakin kera voisi olla 9,5.



Vinkki: Seksi ei välttämättä tule edes mieleen :(

tiistai 9. elokuuta 2005

Diamante


No niin, aloitetaan Pieni Viiniblogimme espanjalaisella Diamante valkoviinillä, jonka saa paikallispuulaakista tuotenumerolla 007051. Hintaa on 7,87 euroa / 0,75 ltr.

I: Hyvä alkumaku, menee huonelämpöisenä ihan silleen. Hetkinen --- kun seisoo hetken lasissa, maku muuttuu; muistuttaa rairuohoa :( yöh... menettelee, mutta pitkin hampain. Mieluummin tätä kuin turpaan. En suosittele.

Ä: Maku kohtuullistui kera lisäaineettoman Arlan Adam-juuston (kun ei muuta jääkaapista löytynyt). Maku suorastaan pyöristyi, kun siemaisun jälkeen haukkasi itsetehtyä taateli-rusinakakkua. Mutta ilman suupalaa maku vaikutti kerrassaan karvaiselta.

Arvosanat (asteikolla 4-10):
I: 6,5.
Ä: Suupalan kanssa 8,5 / ilman suupalaa 6.


Vinkki: Tämä viini puuduttaa ja väsyttää, joten seksi ENNEN viinin nauttimista ;)

I:n jälkikirjoitus: Diamanten aiheuttama väsymys tuntui ja myös näkyi seuraavana aamuna habituksessa äänen madaltumisena sekä jatkuvana haukotteluna (huom: nautittu määrä "pari lasillista"). Taiteilija-katu-uskottavuuteni koheni tämän myötä kymmeniä prosentteja , ainakin paikallisessa Postissa ja Kelassa asioidessani sain osakseni hymyä ja hyvää tuulta, jotka tulkitsin sanomattomaksi lauseeksi "tuollaisiahan ne taiteilijat aina ovat".