Olipa kerran pieni paikallispuulaaki, paikka jolla oli monta muutakin nimeä - kuten rakkaalla lapsella aina - ja siellä pieni viinihylly: pienenpieni punaviinihylly ja pienenpieni valkoviinihylly. Muita viinihyllyjä siellä ei sitten ollutkaan. Tai... joku epämääräinen hedelmäviinihylly, mutta sen antimet olivat niin huomaamattomat, että se siitä. Keskitytään nyt olennaiseen eli itse viiniin: Glen Ellen Merlot Reserve (puulaakin tuotenumero 436727). Hintaa Kalifornian punaisella on 7,95 euroa ja tilavuus 0,75 litraa. Punainen on symbolinen väri, mutta että USA:ssa - mitä tästä seuraa?
I: Onpa tuoksu (nuuh!) lupaa hyvää... erittäin rypäleinen alkumaku. Miellyttävä maku muutenkin. Ei mitään vaikeuksia juoda - tämä taitaa olla Positiivista - makeahko jälkimaku. Tasapainoinen, kaikki osaset Erittäin Hyvässä Tasapainossa toisiinsa nähden. "Sivistynyt painos" Jacob's Creekistä; "jokapaikan höylä as Jack Bauer"... Juustoportin Brandy-Pähkinäjuusto sopii kertoimella 1000 paremmin tämän viinin kanssa kuin valmistajan suosittelema Kirsikka. Hämmennystä aiheuttaa myös viinin "vanhuus" 4 vuotta ja etiketin kauneus... tämä kaikki - tähän hintaan. Erinomainen hinta/laatusuhde!
Ä: Hyvää. Erittäin Hyvää. Piste.
Arvosanat (asteikolla 4-10):
I: 10-.
Ä: 10-.
Vinkki: Klassinen 70-luvun juustotarjotin sisälsi: noin 1 cm x 1cm juustokuutioita. Sitten otettiin esille hammmastikut, joilla alettin "saalistaa" tarjottimelta näitä eri juustoja + lisukkeita. Samaan hammastikkuun saattoi saada saaliiksi mm. viinirypäleen, edam-juustokuution ja paahtoleipäkuution. Ja mikä ettei vieläkin tämä toimisi: Super 70's pukubileet kaikille päälle ja minivoguet ojennukseen. Tosi Kova Hemmo ihastuttaa illan leidit ottamalla jossain vaiheessa esille aidon Oranssi Braun-hiustenkuivaajan, jolla hän tekee kaikille pikafonduet sulattamalla juustotarjottimen juustot suoraan hammastikkuihin... pientä mutta ah! niin pervoa... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti