![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiQaiYhYDIAbQCUSGC1SIalwEGMJeT6QqPHu9tCJGxww7ENijl4mtnnb9vrkY0q9yBJ3QpeTXkUf3mizSAc8_0gI9vIjTMrv9O9qHXWR0EbJ0UqaoM9WgJKxcQhPjk4FGRWJOW/s320/campoveijo.jpg)
I: Kevyt raikas punainen tuoksu. Kovin tuttu ensimaku; joku toinenkin viini maistuu aivan samalle, mutta mikä? Ettei vain Don Sancho?
Ei hullumpaa, mutta vaisto sanoo, että tästä tulee huono huominen liikaa nautittuna. Niin se maku: yllätyksetön tempranillo - tätähän nämä ovat. Vaikea löytää nyansseja. Olisko pitänyt ottaa enemmän ja luulla vähemmän?
Ä: Nahkainen tuoksu, läpitunkeva maku. Laittaa irvistämään. Polttelee kitalaessa, kuplii vatsassa. Huono olo muutaman kulauksen jälkeen.
Arvosanat (asteikolla 4-10):
I: 7-.
Ä: 6-.
Vinkki: Vaiston merkitystä ei voi olla korostamatta liikaa, kun puhutaan viineistä. Tälläkin kertaa vaisto varoitti I:tä puulaakissa sympatiseeraamasta espanjan punkkua jollain menneellä lapsuuden maisemalla - mutta minkäs teet? Parantumaton romantikko saa melko varmasti pahan päänsäryn ja/tai migreenin valitsemalla tuotteen, jolla ei todellisuudessa ole mitään tekemistä valinnan tekijän kulttuurisen taustan kanssa.
* Hyvää Uutta Vuotta 2008 kaikille lukijoillemme!