Taas kuukausi vaihtui ja pimeämpään mennään, niin ilmastollisesti kuin pullollisestikin: mustanpuhuva Piedemonte Reserva 2003 (puulaakin tuotenumero 457487) odottaa arvosteluaan. Hintaa espanjoolilla on 8,99 euroa ja tilavuutta 0,75 litraa. Onko ikä/hintasuhde oikeassa suhteessa? I: Tuoksu "tavanomainen" punkun tuoksu, joopa joo, hyvin alkaa... hiukan hometta, vanhaa kellaria, herukkaa. Vivahteita riittää ja joka kerta erilaisia.
Maku on tuttu jostain hiljan maistellusta viinistä... mausta ei oikein saa kunnolla kiinni, mikä tämä oikein on. Pehmeä, ei paha, ei erityisen hyväkään - pahempiakin on juotu ja parempiakin on eteen osunut.
Tämän kanssa ei toimi suolapähkinät, ei Reilun Kaupan tumma suklaakaan. Minkä kanssa???
Piedemonte vaatii maistajan ottamaan lopuksi reilusti raikasta vettä, sen verran "hyvää" oli tämä...
Ä: Laimea, pyöreä, loiva tuoksu.
Maussa poreita, puolukkaa ja nahkaisuutta. Miellyttävä, lempeä ja tasainen.
Ihana rentous valtaa olkapäät, kasvot ja sydämen.
On hyvä olla tässä juuri nyt. Raukeus laskeutui.
Arvosanat (asteikolla 4-10):
I: 7½.
Ä: 8-.
Vinkki: Viinivalinnassa täytyy olla vähintään kaksi (2) pointtia, joilla perustella itselleen ja ehkäpä muillekin valintansa. Meillä ne ovat seuraavat:
- maku/tuoksu
- eettisyys
Ai miksikö? Siksi, että jos painotus on pelkästään esimerkiksi maussa, niin nytkin maisteltu Piedemonte ja edellinen Durius tuntuvat melkein luonnonvarojen haaskaukselta. Herättävät lähinnä seuraavanlaisia kysymyksiä:
- miksi valmistaa viiniä, joka ei erotu mitenkään massasta?
- miksi sitä pitää lähteä jonnekin rahtaamaan?
Viinin ei pitäisi herättää yllämainitun kaltaisia ajatuksia. Viinihetken tunnelma saattaa kärsiä, you know.
Kolmas pointti arvosteluissamme on:
- hinta/laatusuhde.
Jos kaksi ensimmäistä asiaa (maku/tuoksu ja eettisyys) kohtaavat viinissä, niin hinta alkaa olemaan sivuseikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti